Olen huomannut, että monet asiat menevät parhaiten miehelleni jakeluun, jos ensin esitän jonkin idean ja annan hänen esittää ensimmäisen mielipiteensä, joka yleensä on ei. Parin päivän kuluttua otan asian uudelleen esille ja tunnustelen, mitä mieltä hän sillä hetkellä on ideasta. Näin jatketaan niin kauan, kunnes joko mies suostuu tai alkaa pitää ideaa omana keksintönään. Tämä taitaa toimia myös päinvastoin eli mies taitaa toteuttaa samaa taktiikkaa myös minuun.
Meillä on yläkerran purkamisen edetessä noussut pintaan yhden- jos toisenlaisia ideoita milloin mistäkin. Yleisimpinä tietenkin mm. miten huonejako tehdään, mihin laitetaan väliseiniä, tuleeko wc entiselle paikalleen, mutta suurempana vai jonnekin muualle, millaiset portaat tulee jne. jne.
Nyt kuitenkin olemme vääntäneet kättä yhdestä asiasta muita enemmän. Se on nimittäin tilan avartaminen myös ylöspäin, niin ettei katto tulisikaan samalle korkeudelle kuin ennen vaan jatkuisi ylöspäin. Ei tietenkään ihan harjakorkeuteen saakka, mutta niin, että vanhat kattotuolit saisivat jäädä osittain näkyviin.
Vaakatasossa menevät parrut jäisivät näkyviin.
Tässä on nyt menossa väsytystaistelu. Mies nimittäin teilasi idean ensimmäisellä kerralla täysin mahdottomana. Seuraavalla kerralla oli hieman positiivisempi, mutta vastahakoinen ja näin ollaan nyt jatkettu tähän päivään saakka. Kyllä mies hiljalleen alkaa taipua. Ainoa, mikä häntä huolestuttaa, on se, minne saamme sitten ilmastointiputket mahtumaan. Tarkoitus on asentaa nyt yläkerran remontointivaiheessa koneellinen ilmastointi ensin yläkertaan, jota sitten jatketaan myös läpi koko talon remontoimattomaan keskikerrokseen ja jo aiemmin rempattuun alakertaan. Mutta ans kattoo nyt, kuinka käy tuon katon korottamisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti